USKOSSA VAI ASKOSSA

Hyvän ystäväni Mikon sanoin:

Olemmeko uskossa vai askossa ?

Joitain ajatuksia, joita kiirastorstain hartaudessa puhuin. Jeesus pesi opetuslasten jalat esimerkkinä siitä, kuinka jokaisen hänen seuraajansa tulisi kohdella toinen toistaan. Pelastuksen ydin on ristin työ pääsiäisenä, jonka Vapahtaja kuolemansa ja ylösnousemisen kautta meille antoi. Ilman Jeesuksen antamaa taivastietä emme pääse perille. Jeesus rakastaa meitä jokaista sellaisena kuin olemme hän ei aja meitä ketään pois luotaan eikä siihen pysty kukaan kristittykään.

Me muistamme tapahtumat kiirastorstain ehtoollisella, Jeesus katsoi jokaista paikalla ollutta Jumalan lasta, Siellä oli läsnä kaikenlaisia ihmisiä, Jeesus näki heidät, siellä oli niin kiivailija, kieltäjä, kavaltaja, pelkuri kuin epäilijäkin. Jeesus piti heitä kaikkia arvokkaina Jumalan luomina ihmisinä, joilla on iankaikkinen sielu.

He olivat Jumalan lapsia siitäkin huolimatta, että yksi kielsi, toinen kavalsi ja loputkin katosivat heti kun Jeesus ristiinnaulittiin. Juuri heidän kanssansa Jeesus halusi viettää viimeisen hiljaisen torstai- illan maailmassa.

Niin rakkaat lukijat, kumpia me olemme uskossa vai askossa jos uskossa ja olemme todella parannuksen tehneitä, verellä pestyjä Jeesuksen omia lampaita silloin kaikki on hyvin. Jos taas olemme askossa, maailmassa kiinni olevia ruumeneita, joilla kyllä on ulkonainen kristillisyys hyvin esillä, mutta sisältä olette tyhjiä. Askossa ei ole hyvä olla, jos koet ettei tapakristillisyys maistu, tule silloin takaisin Kristuksen pelastamien uskovien joukkoon.

Vertaus kylväjästä, joka kylvää peltoonsa jyviä ja ruumenia, on kuin ikkunanäkymä tämän päivän Jumalan seurakunnasta, jossa on molempia yhdessä toisen sitä tietämättä, kuka on se joka on lammas ja kuka vuohi. Mutta on ihana tietää, ettei meidän tarvitse siitä huolehtia. Jumala huolehtii siitä jokaisen kohdalla henkilökohtaisesti.

Toivon että edustat jyviä, se on Jeesuksen Golgatalla ostamaa arvokasta elämää, joka tuottaa päivittäin: uskoa, rakkautta, toivoa ja tekoja, jotka kumpuavat Jumalan totuudesta.

Tähän kategoriaan en toivo sinun kuuluvan askossa ei ole hyvä olla: sillä ruumenet kuvaavat sitä, mikä ei kanna hedelmää siellä on epärehellisyyttä, juoruilua, pahuutta, epätoivoa ja pimeyden tekoja.

Kun kylväjä kylvää peltoa, jyvät ja ruumenet kulkevat yhdessä, mutta lopulta vain jyvät jäävät. Taivastie muistuttaa meitä koko ajan siitä, että elämämme kantaa sekä arvokasta että turhaa. Emme ole millään lailla täydellisiä yksikään mutta se arvokas, joka meillä on sydämessämme on Jeesus joka muistuttaa meitä parannuksen tarpeesta elämästämme rakkauden ilmapiirissä. Vaikka meillä on paljon turhaa matkassamme, Hän ei hylkää. Kun jyvä saa meissä kasvaa täyteen mittaan tärkeintä elämässämme on se, mitä jää jäljelle, kun kylväjä heittää viljaa ilmaan ja tuuli puhaltaa erottaen jyvät ruumenista.

Kysyn sinulta rakas lukijani. mitä sinä tänään kylvät omaan peltoosi?

Oletko pitänyt lyhyet tilivälit Jeesuksen kanssa ja onko elämässäsi tekoja, jotka kantavat pysyvää aarretta Jumalan valtakuntaan? Vai oletko ruumen, silloin, on aika kääntyä ja uudistua, ja antaa Jumalan armon kylvää sydämeemme uutta toivoa ja rakkautta?

Rukoillaan itse kukin elämässämme, että olisimme kylväjän kädessä se hyvä siemen, joka tuottaa runsaan sadon.

Vaikka kaita tie olisi raskas muistetaan rakkaat veljet ja sisaret, Jumala ei luovuta.

Hän on armollinen kylväjä, joka jaksaa kylvää uudelleen ja uudelleen, kunnes sydämemme maaperä on valmis kantamaan hedelmää.

Aamen.

Hyvä taivastien kulkija vielä vähän matkaa. Pian saapuu Jeesus.

Mara Nata

@Timo Kasanko

Matteus 22:37Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi'. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'. Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat."