Siunattu ollakseen siunattu

Siunattu ollakseen siunaukseksi

Bruce Nolanin, elokuvan Bruce taivaanlahja päähenkilön, toimittajanura ei oikein etene. Kollegat saavat hänen havittelemiaan ylennyksiä. Tyttöystävän kanssa on vaikeaa. Eikä koirakaan opi käymään pissalla ulkona. Bruce on vihainen kaikille epäoikeudenmukaiseksi kokemastaan elämästä. Myös Jumala saa oman osansa Brucen kiukuttelusta ja moitteista: Jumalakaan ei hoida hommiaan kunnolla. Jumalalla on Brucelle yllätys: Hän antaa voimansa Brucen käyttöön, kun kerran tämä näyttää osaavan homman häntä paremmin. Alkusäikähdyksen jälkeen Bruce löytääkin uusille voimilleen monia kohteita: auto vaihtuu hienompaan, vaatteet uudistuvat tyylikkäiksi, ylennys järjestyy työpaikalla ja ilkeä kollega tehdään yleisesti naurunalaiseksi. Brucen toimilla on kuitenkin yllättäviä seurauksia: monenlaiset katastrofit seuraavat toisiaan, kun hänen temppunsa osoittautuvatkin hyvin lyhytnäköisiksi. Lopulta Brucen pitää nöyrtyä Jumalan edessä ja tunnustaa: En tahdo olla Jumala.

Brucen tarina on usein hyvin tuttua ja inhimillistä meille. "Korjasin vain muutaman vääryyden elämässäni", hän selittää Jumalalle itsekästä käytöstään.

Jumalalla on kuitenkin parempi tie meille.

Jumalan kutsuun Aabrahamille "Lähde maastasi ja isäsi kodista..." sisältyy valtava näköala: "Minä siunaan sinua - - ja sinä tulet olemaan siunauksena." (1. Moos. 12:1-2). Tuo jumalallinen näköala toistuu vielä myöhemminkin Aabrahamin elämässä, ja Iisakin elämässä, ja Jaakobin elämässä, ja monta muuta kertaa Raamatussa. Joku on laskenut, että tuo periaate esiintyy vähän eri sanoin esitettynä yli 300 kertaa Raamatussa. Jumala siunaa meitä, jotta me olisimme siunaukseksi.

Onko minua sitten siunattu? Ei aina tunnu niin kovin siunatulta.

Efesolaiskirjeen ensimmäisessä luvussa Paavali haluaa nostaa lukijansa näkemään asian Jumalan näkökulmasta. Haluan rohkaista sinua lukemaan tuon luvun. Sen alussa sanotaan: "Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa." (Ef. 1:3).

Onko minua siunattu? Kyllä, näin Raamattu vakuuttaa. Luku jatkuu kertomalla Jumalan suuria tekoja, joilla hän on siunannut meitä. Meidät on valittu jo ennen maailman luomista, meille on lahjoitettu lunastus Jeesuksen veressä, meille on annettu runsain määrin armoa, olemme saaneet oppia tuntemaan Jumalan suuren suunnitelman ja meille on annettu Pyhä Henki.

Tämä kaikki ei tarkoita elämän vaikeuksien kieltämistä. Ehkä sinä, hyvä lukija, elät juuri jossakin elämäsi kriisissä. On tietysti lupa olla surullinen. Paavali kirjoitti nämä sanat vankilasta. Hän tiesi elämän kovuuden. Samojen kysymysten kanssa tuskaili jo Aasaf Vanhan testamentin puolella, voit lukea hänen tunnoistaan Psalmista 73.

Mutta tietynlaiseen elämänasenteeseen nämä sanat haluavat johdattaa meitä. Että me arvostaisimme Jumalan lahjoja. Ja ylistäisimme häntä. Alkukielen sanat "siunata" ja "ylistää" ovat sama sana. Jumalan ylistäminen ja kiittäminen auttaa meitä huomaamaan hänen siunauksensa.

Jumalan tahto ei kuitenkaan ole, että me olisimme hänen siunauksiensa päätepiste. Pikemminkin meidän tulisi olla niiden väliasema.

Raamattu piirtää Jumalan hyvyyden runsaudesta aivan käsittämättömän kuvan. Ajattelepa maailmankaikkeutta. Mitä kaikkea Jumala on luonutkaan tänne. Valtavia tähtijärjestelmiä ja pienenpieniä yksityiskohtia. Kuitenkin jo luodessaan Jumala tiesi ihmisen lankeavan syntiin ja tiesi luomansa maailmankaikkeuden tulevan tuhoutumaan. Silti hän teki niin paljon kaunista tänne meille.

Suurimpana esimerkkinä tästä on tietysti Jeesus, joka rakkaudesta meihin tuli taivaasta tänne elämään ihmisenä ja kuolemaan meidän syntiemme puolesta.

Samanlaiseen elämän asenteeseen Jumala kutsuu meitäkin. Hän on antanut meille paljon kaikkea hyvää, jota me voisimme käyttää hyvän tekemiseen (2. Kor. 9:8). Tämä on meille länsimaalaisille joskus vaikea asia. Olemme tottuneet niin itsekeskeiseen elämään, ettemme aina edes huomaakaan sitä.

Kerran löysin netistä ajatelman Kuinka tulla onnettomaksi?

Ajattele itseäsi. Puhu itsestäsi. Käytä "minä" niin usein kuin mahdollista. Peilaa itseäsi jatkuvasti muiden mielipiteisiin. Kuuntele ahneesti, mitä ihmiset sanovat sinusta. Odota tulevasi arvostetuksi. Ole epäluuloinen. Ole mustasukkainen ja kateellinen. Ole herkkä loukkaantumaan. Älä koskaan anna kritiikkiä anteeksi. Älä luota muihin kuin itseesi. Älä koskaan unohda tekemääsi palvelusta. Vältä velvollisuuksiasi, jos voit. Tee mahdollisimman vähän muiden hyväksi."

Tässä on meidän suuri haasteemme niin yksilöinä kuin seurakuntina.

Jumala ei odota meiltä mahdottomia. Kutsuessaan Mooseksen johdattamaan Israelin kansan pois Egyptistä, hän kysyi: "Mitä sinulla on kädessäsi?" Mooseksella oli hänen sauvansa. Takana olivat ne ajat, jolloin hänellä oli valtaa ja asemaa Egyptin hovissa. Mutta tuolla tavallisella sauvalla Jumala teki valtavia tekoja. Se oli sauva, jota lyömällä tapahtui vitsauksia. Se oli sauva, joka ojennettiin meren yli, niin että se jakautui kahtia. Pienellä pojalla oli pienet eväät. Silti Jeesus ruokki niillä valtavan määrän ihmisiä. Pienet asiat annettuna Jumalan käyttöön saavat aikaan paljon.

Olemme siunattuja ollaksemme siunaukseksi!