Lesken ropo

19.12.2021

Lesken ropo

Jumala kirjoittaa tarinaa. Se alkoi Raamatun alkulehdiltä ja jatkuu yhä edelleen. Kerrotaan suurista sankareista, kuten Mooseksesta, Daavidista ja monista muista ihmisistä, jotka palvelivat Jumalaa. He tekivät virheitä, olivat epätäydellisiä mutta silti Jumala käytti heitä saavuttaakseen niitä päämääriä, joita Jumala maailmalle oli tarkoittanut tapahtuvaksi. Daavidiakin kaikista erheistään huolimatta kutsuttiin Jumalan mielen mukaiseksi mieheksi.

Luukas 21:1-4 kertoo leskestä.

Jeesus käänsi katseensa uhriarkkuun päin ja näki rikkaiden panevan siihen lahjoja. Hän näki myös, kuinka eräs köyhä leskivaimo pani arkkuun kaksi pientä lanttia. Hän sanoi: "Totisesti tämä köyhä leski antoi enemmän kuin yksikään toinen. Kaikki nuo muut antoivat lahjansa liiastaan, mutta hän antoi vähästään, kaiken mitä elääkseen tarvitsi."

Raamattu ei kerro tuosta naisesta mitään muuta. Todellisuudessa emme tiedä hänen menneisyydestään eikä tapahtuman jälkeisistä asioista. Tiedämme vain tämän vanhurskaan teon, jonka hän teki. Tämä teko huomioitiin ja merkittiin muistiin. Hän antoi koko elämänsä.

Mitä me voimme tehdä? Joulu ei ole sitä mitä voimme saada vaan mitä voimme antaa. Voimme osoittaa armoa, anteliaisuutta, ystävällisyyttä, hyvyyttä, rakkautta lähimmäisillemme. Sillä uhraava rakkaus puhuu. Löydä mitä Jumala haluaa tehdä kaupungissa- koko maassamme, me yhdessä hänen kanssaan. Jumala on nähnyt hyväksi toimia meidän kanssamme ja meidän kauttamme. Saamme olla Jumalan apumiehiä.

Meillä jokaisella on osuus Someron tarinassa. Jumala kirjoittaa seuraavaa tarinaa. Kirjoittaessaan hän tarvitsee kyniä- kenen kanssa hän kirjoittaisi? Kynän tulisi olla suora ja terävä, istua kädessä hyvin, ei kiemurrellen vaan valmiina tekemään kirjoittajan tahdon mukaan. Meillä on oma osuus viettää aikaa hänen kanssaan- pysyä terävinä Jumalan Sanassa.

Mieti mikä on oma osasi, sillä jokaisella on oma Jumalan suunnittelema tehtävä. Silloin elämä tulee olemaan jännittävää. Saat olla osa suurempaa tarinaa!

Daniel Korpelan puheesta referoinut Merja lyytikkä